Marian Mielestä

Siihen nähden, miten moni näistä kolumneistani käsittelee tunne-elämää, suhtaudun aika varauksellisesti psykologiseen tunnepuheeseen. Sillä tarkoitan loputonta jauhamista siitä, miten tunteita pitäisi työstää, miten niille pitäisi antaa tilaa ja miten itseään pitäisi kuunnella. Kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta. Minun mielestäni tunteet ovat lopulta aika yksinkertaisia. Siksi noudatankin niiden suhteen ohjetta, jonka olen ominut tutusta lastenlaulusta Leijonanmetsästys: Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi alittaa. Sitä ei voi kiertää. Täytyy mennä läpi. Menetelmä toimii tunteessa kuin tunteessa. Se on myös helppo muistaa siinä vaiheessa, kun tunne meinaa tuntua liian voimakkaalta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että en tee tunteille muuta kuin annan niiden tulla ja mennä. Tunteita kun ei mielestäni tarvitse yrittää erityisesti hallita. Ne täytyy vain tuntea. Joskus tuntuu hyvältä, joskus pahalta. Useimmiten tuntuu siltä väliltä. Ilo on yksi hienoimmista tunteista. Kun sen aika on, nautin ja annan tunte