Marian Mielestä

Olen huolissani flirttailusta. Ei, en siksi, että se jotenkin alentaisi tai esineellistäisi meitä, vaan siksi, että pelkään tuon perinteisen kahden ihmisen välisen, täysin harmittoman ja iloa tuottavan kommunikaation tavan katoavan kulttuuristamme. Pieni vispilänkauppa esimerkiksi kauniina hymynä tai ääneen lausuttuna huomiona, ilman mitään taka-ajatuksia, piristää kenen tahansa päivää, oli ihminen sitten vapaa tai varattu. Mutta sellaisestakin moni nykyään pahoittaa mielensä. Flirttailua on niin helppo paheksua. Se voidaan tuomita ahdisteluksi, vokotteluksi, kevytkenkäisyyden merkiksi tai muuten vaan likaiseksi touhuksi, vaikka pohjimmiltaan kyse on kohteliaisuudesta. Väitän, että tasa-arvoajattelu on vääristänyt flirttailun oikeaa merkitystä. Ikään kuin olisi jotenkin naista alentavaa, jos mies pitää häntä viehättävänä ja osoittaa sen kauniilla tavalla. Mitä pahaa siinä on? Sivistymätöntä on olla näkemättä naisessa muutakin kuin pinta, tai tehdä härskejä ehdotuksia. Sellainen ei tee naiseen vaikutust