Marian Mielestä

Olen saanut viime aikoina todistaa ystäväpiirissäni rohkeita suunnanmuutoksia. Ne ovat olleet ihanaa seurattavaa. Näyttää siltä kuin nämä ihmiset olisivat saaneet suurten päätösten myötä rekkalasteittain ylimääräistä elinvoimaa, niin säteileviltä he vaikuttavat kaiken jälkeen. Yksi heistä antautui rakkaudelle vietettyään monta vuotta yksin, omia pelkojaan ja muita solmujaan selvittäen. Toinen hyppäsi helposta ja pysyvästä työstä epävarmempaan mutta kiehtovampaan. Kolmas uskalsi vuosien harkinnan jälkeen erota suhteesta, joka teki hänet enemmän surulliseksi kuin onnelliseksi. Nyt heidän loisteensa on silmiinpistävää. Kaikkien kolmen tarinaa yhdistää se, että ennen näitä suuria käänteitä heidän elämässään oli pitkä hiljainen vaihe. Se ei ollut jatkuvasti tyytymätöntä elämää, vaan pikemminkin helppoa ja riskitöntä arkea ilman kohokohtia. Sellaista, joka pidemmän päälle voi alkaa ahdistaa. Sellaista, joka saa aikaan hiljaisen kaipuun johonkin itselle oikeampaan tapaan elää. Olen alkanut uskoa, että sellain