Marian Mielestä

Olipa kerran Erakko. Hän oli puoleensavetävä ja mukava tyyppi. Kovia kokenut, mutta kukapa meistä ei olisi. Nimestään huolimatta Erakko kaipasi jotain. Hän ei oikein itsekään tiennyt mitä. Eräänä päivänä Erakon ovelle koputti Kauneus. Erakko häikäistyi hänen loistoaan. “Tule mukaani”, pyysi Kauneus. Erakko pohti hetken. “Hän on kyllä kaunis, mutta onko hän myös ystävällinen? Mitä jos Ystävällisyys koputtaa ovelle juuri silloin, kun olen poissa?” Lopulta Erakko ihaili Kauneutta hetken, mutta ei uskaltanut lähteä tämän matkaan. Aika kului ja Erakko kävi yksinäisemmäksi. Eräänä päivänä ovelle koputti Ystävällisyys. Erakon sydäntä lämmitti tulijan lämpö. Juuri tätä hän oli kaivannut. Sitä paitsi Ystävällisyys oli myös kaunis. “Tule mukaani”, pyysi Ystävällisyys. Erakon teki mieli lähteä. Silti jokin pisti epäröimään. “Hän on kyllä ystävällinen ja kaunis, mutta onko hän myös viisas? Mitä jos Viisaus koputtaa ovelle juuri silloin, kun olen poissa?” Lopulta Erakko nautti Ystävällisyyden lämmöstä hetken, m